Muutama sana uudesta urapolusta

En ollut koskaan ajatellut alan vaihtoa sen enempää, olin itseasiassa melko tyytyväinen työhöni kirjakaupan markkinoinnissa. Minulla oli suhteellisen selkeät tulevaisuuden näkymät kirja-alalla, jossa aikaisemmin työskentelin, kunnes sain ensimmäisen lapseni ja jäin hoitovapaalle. Tein kuitenkin keikkahommia kirja-alalle ja vahvasti olin palaamassa sinne takaisin. Päätimme kuitenkin mieheni kanssa yrittää toista lasta ja nämä haaveet työelämään palaamisesta siis syrjäytyivät toisten haaveiden tullessa tilalle.

Pian olinkin ollut töistä poissa jo useamman vuoden ja haaveet muuttuivat, myös Suomen talous ajautui talouden taantumaan, ja kirja-alan tulevaisuuden näkymät eivät näyttäneet enää kovinkaan hyviltä. Isoja kustantamoja myytiin, kirjakauppoja suljettiin ja henkilöstöä vähennettiin, paluutta ns. vanhaan ei enää ollut. Ahdistuin. Olin 35-vuotias kahden lapsen äiti, jonka entistä urapolkua ei enää ollut. Tunsin jääneeni tyhjän päälle, vaikka vanha työpaikka käytännössä myymälästä löytyi.

Ajattelin, että minulla ei kuitenkaan ollut muuta mahdollisuutta, kuin palata töihin ja ottaa vastaan työ, jota minulle tarjottiin entisen tilalle. Mutta viisas mieheni antoi minulle ajatuksen uudelleen kouluttautumisesta, hän pyysi minua listaamaan ammatilliset haaveeni ja unelmani. Listassa ensimmäisenä luki visuaalisen alan opiskelu. Olin aina kokenut olevani visuaalinen ihminen ja haaveillut nuorena niin kuvataidekasvattajan, kuin muotisuunnittelijan urasta.

Mieheni mielestä haaveeni ei ollut aivan mahdottomia ja hän kannustikin minua tavoittelemaan ammatillisia unelmiani. Niinpä irtisanouduin ja annoin itselleni vuoden aikaa harjoitella ja kaivaa esille taiteelliset, sekä visuaaliset taitoni, joita en ollut hetkeen käyttänyt. Listasin koulutusvaihtoehtoja, ja päätin hakea moneen. Ensimmäisenä pääsin AJK:n visualistin koulutusohjelmaan, joka tuntui heti oikealta suunnalta lähteä tavoittelemaan haaveitani.

Alan vaihto ei ollut helppo, mutta se on parasta mitä minulle
ammatillisesti on tapahtunut.

Irtisanouduttuani otin kolmen kuukauden karenssin vastaan, jonka aikana sain kuitenkin tehdä vähän töitä, joita ei laskettu vielä täysipäiväiseksi työksi. Karenssin jälkeen helpotti, olin ansiosidonnaisella päivärahalla, töissä ja aloitin opinnot AJK:ssa. Uusi urapolkuni oli muodostumassa, opiskelin AJK:ssa visualistin tutkintoa, joka auttoi minua selkeyttämään ja pääsemään kohti seuraavaa unelmaa. Perheelliselle, jolla oli vielä pieniä lapsia, oli AJK:n intensiivipäivät ja etäopinnot juuri se oikea muoto. Huomasin nauttivani opiskelusta ja sain itsevarmuutta. Aloin piirtämään myös päivittäin paljon, valmistauduin seuraavaan vaiheeseen haaveideni saavuttamisessa. Tulostin luonnosvihkooni arkkitehtonisia kuvia ja muotoja, ja näin aloin valmistautua pääsykokeisiin.

Vuosien saatossa suuntautumishaaveet olivat muuttuneet. Enää ei kuvataidekasvattajan tai muodin opiskelut olleet haaveideni suunta, vaan olin kiinnostunut eniten ehkä muotoilusta. Huomasin kuitenkin pian kiinnostuvani enemmän, ja lopulta tekeväni sisutusarkkitehtuurin koulutusohjelman ennakkotehtäviä. Luulen, että visualistin tutkinto ohjasi minua tähän suuntaan myös.

Tein ennakkotehtävät Aalto-yliopistoon, sekä Metropoliaan. Pääsin molempiin kouluihin pääsykokeisiin ja syksyllä tuli ilmoitus, että olin yksi valituista aloittamaan opinnot Metropoliassa, mutta myös Aallossa. Olin saavuttanut jotakin, josta nuorempana olin kovin haaveillut, mutta jota kohti en silloin uskaltanut kunnolla pyrkiä. Olin merkannut hakupapereihin ensimmäiseksi vaihtoehdoksi Aalto-yliopiston ja sieltä minulle osoitettiin opiskelupaikka.

Kohti uusia urapolkuja

Ensimmäiset päivät ja viikot koulussa tuntuivat epätodelliselta, olin pakahtua onnesta. Seisoin entisen Taideteollisen korkeakoulun rakennuksen hississä, silloisella Arabian kampuksella ja katselin itseäni peilistä ja mietin, että tänne minä kuulun, tunne oli todella vahva ja se on näinä vuosina vahvistunut entisestään.

Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa Aallossa on paljon nuoria opiskelijoita, mutta myös toista ammattia lukevia eri-ikäisiä aikuisia. Uskon, että kaikki heistä ovat tyytyväisiä valintaansa kouluttautua uudelleen. Itse olen aikaisemmalta koulutukseltani nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja, ammatti, jota olen käytännössä tehnyt vain vuoden. Luokallani on myös yksi entinen sairaanhoitaja, artesaani, vammaishoitaja, kosmetiikkamyyjä, sisustussuunnittelija, kuvataiteilija ja henkilöstövuokraaja. Myös AJK:ssa opiskellessani ympärilläni oli eri-ikäisiä ihmisiä, jotka täydensivät osaamistaan, tai opiskelivat kokonaan uutta. Uusi urapolku on pistänyt minut miettimään, miten hieno mahdollisuus meillä Suomessa on kouluttautua uudestaan aikuisena. Aina ne nuorena tehdyt ratkaisut, eivät kanna koko työikää ja haaveet muuttuvat.

Monesta on valmis luopumaan, kun saa tehdä sitä mikä tekee
onnelliseksi

Valitsemani tie ei ole ollut helppo, jota sen en odottanutkaan olevan. Taloudellinen tilanne on monesti ollut hyvin tiukka, mutta aina jotenkin ollaan selvinnyt ja monesta on valmis luopumaan, kun saa tehdä sitä mikä tuo onnea ja missä kokee olevansa hyvä. Itse lähdin uran vaihtoon pienin askelin, puolisoni tuki oli ehdottomasti tärkein asia. Aloitin opiskelun AJK:ssa, ja sain sieltä hyvän pohjan niin pääsykokeisiin, niihin valmistautumiseen, kuin itse nykyiseen opiskeluun.

Paljon tämän matkan aika olen kasvanut, ja edelleen etsin tässä uudessa roolissa itseäni. Tulevaisuudessa toivottavasti saan tehdä niin sisustusarkkitehdin, kuin muotoilijan töitä monipuolisesti. Myös opettajan rooli on kiinnostanut minua opintojeni alusta saakka. Oma opettajani totesi minulle, että sinusta tulisi hyvä opettaja alalle, näin hän antoi luottamuksen siihen, että tämäkin unelma on saavutettavissa. Nyt opetan AJK:ssa kalustetta sisustussuunnittelun ryhmille. Se on ollut jännittävää, mutta myös todella antoisaa. Olen kohdannut hienoja ihmisiä ja erilaisia osaajia, joita olen toivottavasti voinut inspiroida ja jakaa heille tietoa, itse olen ainakin saanut kaikkea niitä oppilailta.

Piia Jalkanen